One Crater, Two Colors

From high above the interior, Polly looked down into a single enormous crater, more than twenty-two thousand years old and wide enough to hold a small town, two lakes, and several farms inside its rim. A thin strip of land crossed the middle, and on either side of it the water was a completely different color, one lake a deep blue, the other a vivid green, as if someone had poured two different oceans into the same bowl.

Korkealta sisämaan yltä Polly katsoi alas yhteen valtavaan kraatteriin, joka oli yli kahdenkymmenenkahdentuhannen vuoden ikäinen ja niin leveä, että sen reunojen sisään mahtui pieni kaupunki, kaksi järveä ja useita maatiloja. Ohut kaistale maata halkoi keskikohdan, ja sen molemmin puolin vesi oli aivan eriväristä, toinen järvi syvän sininen, toinen kirkkaan vihreä, kuin joku olisi kaatanut kaksi eri merta samaan kulhoon.

The two lakes are not really separate. A narrow channel under the land bridge connects them, so the water itself is one body. What changes is everything around it. The blue lake is deeper and simply reflects the open sky, while the green lake sits closer to plant-covered slopes and tiny algae, both of which tint its water a rich green instead.

Järvet eivät ole todellisuudessa erillisiä. Kapea kanava maasillan alla yhdistää ne, joten vesi on yhtä ja samaa. Se mikä vaihtelee, on kaikki muu niiden ympärillä. Sininen järvi on syvempi ja heijastaa yksinkertaisesti avointa taivasta, kun taas vihreä järvi lepää lähempänä kasvillisuuden peittämiä rinteitä ja pieniä leviä, jotka värjäävät sen veden rehevän vihreäksi.

Polly flew low along the land bridge that splits the two colors, close enough to see fishing boats resting on one shore and grazing cattle on the low hills above the other. Thick fog rolled in off the ocean and settled inside the crater rim, hiding first the green lake, then the blue, until only the bridge between them stayed visible.

Polly lensi matalalla pitkin maasiltaa, joka erottaa värit toisistaan, tarpeeksi lähellä nähdäkseen kalastusveneet lepäämässä toisella rannalla ja laiduntavat lehmät matalilla kukkuloilla toisen yläpuolella. Paksu sumu vyöryi valtamereltä ja asettui kraatterin reunojen sisään, kätkien ensin vihreän järven ja sitten sinisen, kunnes vain niiden välinen silta jäi näkyviin.

She perched on the old stone wall of a lookout point and waited for the fog to lift again, in no hurry at all. When it finally thinned, both lakes reappeared at once, blue and green, exactly where she had left them.

Hän asettui erään näköalapaikan vanhalle kiviaidalle ja odotti sumun nousevan uudelleen, ilman minkäänlaista kiirettä. Kun se lopulta oheni, molemmat järvet ilmestyivät kerralla takaisin, sinisenä ja vihreänä, täsmälleen sinne mihin hän oli ne jättänyt.