Joki joka kiertää kaupungin

Jokainen linna tarvitsee vallihaudan, ja Albarracín kasvatti omansa. Guadalaviar-joki kaartaa suuren kallion ympäri hevosenkengän muotoon, niin että kaupunki istuu melkein kokonaan virtaavan veden silmukassa. Tänään Polly julistaa hitaan päivän ja menee alas tervehtimään jokea kunnolla, niin kuin kuuluu tervehtiä mitä tahansa, joka on tehnyt työtään rauhassa näin kauan.

Alhaalla rotkossa ilma on viileää ja vihreää. Poppelit ja pajut nojaavat virran ylle, sudenkorennot ompelevat sinisiä viivoja matalikkojen yllä, ja vesi muokkaa kalliota niin kuin on muokannut aikojen alusta, kärsivällisesti, ilman erityistä määräaikaa. Polly kävelee rantapolkua hitaasti, niin kuin Berta opetti, ja antaa kaupungin eksyttää itsensä ystävällisesti.

Hän viettää iltapäivän olemalla hyödytön parhaalla mahdollisella tavalla. Hän katselee, kuinka vesimittarit tekevät pieniä renkaita pintaan. Hän kuuntelee, kuinka joki vaihtaa ääntään joka mutkassa, täällä soraa, tuolla syvää kiveä. Korkealla kahden kallioseinän välissä vaaleanpunaiset talot kurkistavat alas parvekkeidensa yli, ikään kuin tarkistaakseen, että vallihauta on yhä vartiossa.

Hämärässä kettu tulee juomaan vastarannalle. Hetken ajan he katsovat toisiaan liikkuvan veden yli, lintu ja kettu, kumpikaan ei kiirehdi minnekään. Sitten kettu sulaa takaisin varjoihin, ja Polly kipuaa pimeneviä kujia kotiin, joelta tuoksuen ja täysin tyytyväisenä päivään, jona ei tapahtunut mitään tärkeää.