Muuri joka kiipeää vuorelle

Tänään Polly käy suuren muurin luona. Se alkaa kaupungin reunalta. Sitten se kiipeää suoraan vuorta ylös, torni tornin jälkeen, kuin jättiläisen kiviportaat. Berta kävelee hänen kanssaan ensimmäiselle portille. Sitten näätä menee kotiin. Kiipeäminen on lintujen työtä, hän sanoo.

Muuri on hyvin, hyvin vanha. Yli tuhat vuotta sitten berberisuku nimeltä Banu Razin hallitsi tätä kaupunkia. Kaupunki kantaa yhä heidän nimeään. He rakensivat ensimmäiset muurit ja nelikulmaisen kivitornin harjanteen huipulle.

Polly lentää vartiotornille ja laskeutuu sen reunalle. Täältä kaupunki näyttää pikkuruiselta, pelkkiä vaaleanpunaisia kattoja joen silmukassa. Varjoisassa nurkassa istuu iso huuhkaja. Se nukkuu yötyön jälkeen. Se avaa yhden oranssin silmän ja sanoo hei.

Polly jää pitkäksi aikaa ja katselee pilviä vuorten yllä. Tämä torni on katsellut tuhat vuotta, hän ajattelee. Matkalla alas hän sanoo muurille kiitos. Muuri ei sano mitään. Muurit ovat hiljaisia työntekijöitä.