The Editor of Itself

On the sixth morning, Chiara made coffee. She sat by the tank with Polly.

Kuudentena aamuna Chiara keitti kahvia. Hän istui tankin vieressä Polly seuranaan.

Pasta was hanging upside down. Her body pulsed slowly. Her arms drifted.

Pasta roikkui ylösalaisin. Hänen kehonsa sykki hitaasti. Hänen käsivartensa leijuivat.

"I want to tell you one more thing," Chiara said. "It is the strangest thing I know about octopuses."

"Haluan kertoa sinulle vielä yhden asian," Chiara sanoi. "Se on kummallisin asia, jonka tiedän mustekaloista."

DNA is the long-term plan of an animal. RNA is the working copy.

DNA on eläimen pitkän aikavälin suunnitelma. RNA on työversio.

In most animals, the RNA matches the DNA. But in octopuses, the RNA does not match. The cell rewrites parts of the RNA as it makes it. Most of the edits happen in the nervous system.

Useimmilla eläimillä RNA vastaa DNA:ta. Mutta mustekaloilla RNA ei vastaa. Solu muokkaa RNA:n osia sitä tehdessään. Suurin osa muokkauksista tapahtuu hermostossa.

"Why?" Chiara said. "It lets the octopus change its nervous system. It can tune its own brain to the water temperature or to its food."

"Miksi?" Chiara sanoi. "Se antaa mustekalan muuttaa hermostoaan. Se voi säätää aivojaan veden lämpötilan tai ruoan mukaan."

Pasta drifted. Her skin near the eyes turned soft pink and brown.

Pasta leijui. Hänen ihonsa silmien lähellä muuttui pehmeän vaaleanpunaiseksi ja ruskeaksi.

"Each octopus is a slightly different animal," Chiara said. "Same DNA. But the working machinery is built fresh, for that water and that food."

"Jokainen mustekala on hieman erilainen eläin," Chiara sanoi. "Sama DNA. Mutta toimiva koneisto rakennetaan uudelleen, juuri sille vedelle ja ruoalle."

Polly thought about her own brain. It was hers. She did not want it to change. But she liked knowing that animals like Pasta existed.

Polly mietti omia aivojaan. Ne olivat hänen. Hän ei halunnut niiden muuttuvan. Mutta hän piti siitä, että eläimiä kuten Pasta oli olemassa.