The Jar

On the second morning, Chiara brought a glass jar to Pasta's tank. The jar had a screw lid. Inside was a live crab.

Toisena aamuna Chiara toi lasipurkin Pastan altaaseen. Purkissa oli kierrekansi. Sisällä oli elävä rapu.

Chiara held the jar above the water. Pasta watched. One arm uncurled and stretched along the side of the tank.

Chiara piti purkkia veden yläpuolella. Pasta katseli. Yksi lonkero avautui ja ojentui pitkin altaan reunaa.

Chiara dropped the jar into the water. It sank slowly. Pasta did not lunge. Octopuses, Chiara said, are not lungers. They are observers first.

Chiara pudotti purkin veteen. Se upposi hitaasti. Pasta ei syöksynyt. Mustekalat, Chiara sanoi, eivät syöksy. Ne ovat ensin tarkkailijoita.

Polly perched on the tank rim. The crab scuttled against the glass inside the jar. Pasta touched the jar with one arm. Her suckers had two hundred sensory cells each. "An octopus arm tastes everything it touches," Chiara said.

Polly istui altaan reunalla. Rapu rapisteli purkin lasia vasten. Pasta kosketti purkkia yhdellä lonkerolla. Hänen imukupeissaan oli kaksisataa aistisolua kussakin. "Mustekalan lonkero maistaa kaiken, mihin se koskee," Chiara sanoi.

Pasta gathered the jar with a second arm. The two arms turned it slowly. A third arm came around the back to explore the lid.

Pasta tarttui purkkiin toisella lonkerolla. Kaksi lonkeroa käänsi sitä hitaasti. Kolmas lonkero kiersi taakse tutkiakseen kantta.

Octopuses have been opening screw-top jars in labs since the 1950s. The first time, it usually takes ten or fifteen minutes. They are not thinking in steps. They are letting the suckers feel the threads and turning the lid the way the threads pull.

Mustekalat ovat avanneet kierrekansipurkkeja laboratorioissa 1950-luvulta lähtien. Ensimmäisellä kerralla se vie yleensä kymmenen tai viisitoista minuuttia. Ne eivät ajattele vaiheittain. Ne antavat imukuppien tuntea kierteet ja kääntävät kantta kierteiden suuntaan.

Pasta turned the lid one half-rotation. Then another. The lid popped free. The crab scrambled out into the open water.

Pasta käänsi kantta puoli kierrosta. Sitten toisen. Kansi ponnahti auki. Rapu ryntäsi avoveteen.

It did not get far. Pasta's fourth arm was already curled at the jar's mouth. The crab disappeared into the octopus's beak.

Se ei päässyt kauas. Pastan neljäs lonkero oli jo käpertynyt purkin suulle. Rapu katosi mustekalan nokkaan.

Chiara wrote something on a clipboard. "Three minutes forty-two seconds. She is getting fast. The first time we gave her a jar, it took her eleven minutes."

Chiara kirjoitti jotain lehtiöön. "Kolme minuuttia neljäkymmentäkaksi sekuntia. Hän on nopeutumassa. Ensimmäisellä kerralla, kun annoimme hänelle purkin, siihen meni yksitoista minuuttia."

Pasta returned to her coil of pipe. Her arms wrapped around herself.

Pasta palasi putkikierukkaansa. Hänen lonkeronsa kiertyivät hänen ympärilleen.

Octopuses are very strange, Chiara told Polly. They are more closely related to a snail than to anything with a backbone. They have three hearts. Their blood is blue, because it carries oxygen with copper instead of iron. They live only three to five years in the wild. Pasta was already two. She would learn everything she would ever know in the time she had left.

Mustekalat ovat hyvin kummallisia, Chiara kertoi Pollylle. Ne ovat läheisempää sukua etanoille kuin millekään selkärankaiselle. Niillä on kolme sydäntä. Niiden veri on sinistä, koska se kuljettaa happea kuparilla raudan sijaan. Ne elävät luonnossa vain kolmesta viiteen vuotta. Pasta oli jo kaksi. Hän oppisi kaiken, mitä hän koskaan tietäisi, jäljellä olevan aikansa aikana.